Astu esiin, onnettoman prinsessan bestis

Linnea:

Tuoreimmassa Grazia-lehdessä ihastellaan Pohjois-Amerikassa vierailevaa Cambridgen herttuapariskuntaa. Miten ylväs ja tyylikäs onkaan Kate, miten luonteva uudessa roolissaan! Miten herrasmiesmäinen on William, ja ennen kaikkea, miten ilmeistä on parin keskinäinen kunnioitus ja rakkaus.

Artikkelissa verrataan tätä valtiovierailua Charlesin ja Dianan vuoden 1983 ensimmäiseen yhteiseen ulkomaanreissuun, jonka aikana Diana oli itkuinen ja kauhuissaan, kamppaili bulimian kourissa ja tahtoi kotiin. Kuvistakin sen näkee: kun rennot Wills ja Kate näyttävät jatkuvasti huomioivan toinen toisensa, Diana on allapäin eikä katso saati kosketa aviomiestään.

Dianan kuvia katsellessani en voinut olla ajattelematta Charlenea, josta Marsakin alla kirjoittaa. Totuus prinsessan pakoyrityksistä lienee Monacon hovin varjelluin salaisuus, mutta onnelliselta kuvien Charlene ei näytä. Onnea on kai vaikea imitoida, prinsessankaan.

Samppilasi jo puoliksi tyhjennettynä aloin miettiä että missä oli Dianan bestis noina prinsessuuden alkuaikoina. Missä oli Charlenen bestis, kun tilanne oli se, että pakoon oli yritettävä?

Kuvittelin seuraavanlaisen tilanteen, josta liikutuin miltei kyyneliin: nuorta Marsaa olisi liehitellyt joku kuusikymppinen suuriruhtinas, joka liehittelyn kouliintuneena mestarina olisi syytänyt bestikselleni timantteja, designerbikineitä, kutsuja maailmanluokan julkkisbileisiin ja huikentelevaisia luksusmatkoja. Marsa olisi tässä vaiheessa jo ollut vähän että njooo, mies ei ole ehkä mikään unelma, mutta olenko paha jos hieman nautin tästä elämäntyylistä? Olisin kehottanut pitämään hauskaa.

Eräänä aamuyönä olisin saanut Marsalta puhelun (puhelinkioskista, sillä kännykkä olisi ollut hovin salakuuntelema): Linnea, se suuriruhtinas on hullu elostelija ja mun on päästävä pois. Tuletko? Olisin hypännyt taksiin ja tavannut kasvot peittävään huntuun pukeutuneen Marsani lentokentällä. Olisin ostanut meille menoliput käteisellä. Olisin hämännyt poliisia ja paparazzia ja piilotellut järkyttynyttä bestistäni lentokentän vessassa, ja lopulta taluttanut Marsan huomiota herättämättä Johannesburgin-koneeseen, jossa olisin tilannut meille molemmille vapaudelta maistuvat sampit.